NHT eli Pohjoismaiden Pääkaupunkien välinen ampumakilpailu
Ampumaurheilulla on Pohjoismaissa pitkä historia, Suomenkin vanhin ampumaseura on jo 150 vuotta vanha. Kontaktit pohjolan pääkaupunkien välillä ovat vähintäänkin yhtä vanhat. Kööpenhaminan Ampumayhdistyksen täyttäessä 50 vuotta v 1912 kutsuttiin juhlakilpailuihin ampujia myös Tukholmasta ja Kristianiasta (Oslo). Näistä ensimmäisistä pohjoismaiden pääkaupunkien välisistä ampumakisoista lähti ajatus perustaa Pohjoismaiden Pääkaupunkien Ampujaliitto, joka 7.6.1913 Tukholmassa pidetyssä kokouksessa sai virallisen muotonsa.
Vuonna 1919 maailmansodan jälkeen ja Suomen itsenäistyttyä Helsinki liittyi Pohjoismaiden Pääkaupunkien Ampujaliittoon. Samana vuonna Helsingin ampumajoukkue osallistui ensimmäisen kerran pääkaupunkikisoihin Tukholmassa 30 miehisellä joukkueella, silloin tosin jouduttiin ampumaan laina-aseilla.
Tämä Pohjoismaiden Pääkaupunkien välinen ampumakilpailu on siis jo 100-vuotias jatkumo ja lienee kaikista vanhin pohjoismaiden välillä yhtäjaksoisesti käyty urheilukilpailu. Kilpailussa on ikuisesti kiertäviä todella arvokkaita palkintoja jo noilta alkuajoilta, matkan varrella on tullut lisää kiertopalkintoja lähinnä eri kaupunkien välisissä joukkuekilpailuissa. Kilpailut on käyty normaalisti n. 4 vuoden välein kunkin pääkaupungin toimiessa vuorollaan järjestelyvastuussa. 2. maailmansodan välinen aika tietenkin teki tauon tähän vuorotteluun.
Ampuma-ase sääntönä oli, että kukin ampuu maansa jalkaväen peruskiväärillä. Pääkilpailuna oli ns. vaihtoasekilpailu, jossa kunkin kaupungin ampuja ampui vuorollaan myös toisten kaupunkien aseilla, aluksi 10 is makuulta, mutta sittemmin 15 Is. Kilpailuohjelmassa oli myös 10 Is. ”ylipitkien” matkojen ns. tarkk’ampuja-ammunta, aluksi 600 metriltä, sittemmin 400 metriltä ja nykyäänhän ei ole enää olemassa ratamahdollisuuksia näille ylipitkille matkoille. Lisäksi ohjelmaan kuuluu kansallinen pika/kenttä-ammunta sekä ”normaali” kolmiasentoinen laji.
Skandinavian maissa on sotien jälkeen ylläpidetty ns. kodinturvajoukkoja ja esim. Ruotsissa jopa koululaisille järjestettiin valtakunnallisia 300 m ampumakilpailuja, joihin kuului myös ”luontopolku”, siis todellinen kenttäammunta, joten ampujia on aina ollut useista eri ikäryhmistä ja tyttöjä/naisiakin on useasti mukana.
Kun Skandinavian maissa yleistyi yhteisesti kehitelty Sauerin valmistama 300 m vakiokivääri, niin vaihtoasekilpailu oli siltä osin nyt tullut tien päähän ja nykyään pääkilpailu on omalla aseella ammuttava 60 Is makuu kilpailu. Näin on näiden kilpailujen ”suola” — ampuminen erilaisilla aseilla Mauserista, Karl-Gustaviin sekä meidän Pystykorvaan — valitettavasti poistunut, mutta sitä tiukemmaksi tuloksien teko on vuorostaan tullut. Lisäksi joukkueiden kokoa pienennettiin viime kisoissa 20 ampujaan, ollen sitä ennen melkein vuosisadan 30 miehisinä.
Helsingin joukkue on myös menestynyt voittamalla pääkilpailun joitakin kertoja ja paras ampuja pokaalin. Joukkueessa on useita ampujia, jotka ovat osallistuneet näihin kilpailuihin useamman kerran. Eniten osallistumisia on Pekka Kurkisella 15 kertaa, v 1958 alkaen, kun ajatellaan n 4 vuoden välistä rytmiä, niin hän on siis ollut mukana tässä kisassa jo melkein 60 vuotta. Olemme viime vuosina saneet mukaan myös nuoria ampujia, kiitos yhdistyksen käytössä olevien aseiden.